Topi työskentelee koulussa
Koira-avusteisuuteen tutustuin alun perin ihan vahingossa. Australiankelpieni Topin heittäytyminen luokan lattialle selälleen avasi silmäni johonkin, mitä en ollut kaikkina koiraharrastusvuosinani kokenut tai nähnyt. Kun koulun pelottavimmat, kovimmat, isoimmat pojat heittäytyvät lattialle rinkiin paijaamaan isoa, mustaa eläintä, on näky silmäkulmat kostuttava! Kun tilanne jatkui rauhallisena jutusteluna ja uusien kontaktien ottamisena, olin sanaton! Pojat, jotka eivät tulleet toimeen keskenään, alkoivat jutella ensimmäistä kertaa kouluvuoden aikana. Suurempaa vaikutusta en ole vuosien varrella toista kokenut työssäni.
Tunteen johdattamana siirryin kuuluisan Mr.Googlen äärelle ja aloin selvittämään koulukoiraan liittyviä faktoja ja kokemuksia. Löysin vihdoin Koirat kasvatus- ja kuntoutustyössä ry:n sivut ja aiheeseen liittyvän koulutuksen. Kepillä koetin jäätä ja sain kuin sainkin rahoituksen koululta! Matkat ja yöpymiset sain kustantaa omasta pussistani, mutta sehän meille opettajille on muutenkin arkea. Itseä pitää sivistää, mutta kukaan ei suostu maksamaan. Työyhteisöltäni ja huoltajilta olen kuitenkin saanut korvaamattoman tuen ja kannustuksen. Kiitos!
Koulutus kannatti! Sain upealle koiralleni soveltuvuuden ja uskaltauduin nopeasti myös työnäyttöön. Se oli urani jännittävimpiä päiviä. Koirani pelasti minut monestakin kiipelistä sen päivän aikana. On ne huikeita otuksia! Koulutuksesta sain paljon ideoita, verkostoitumista ja rohkeutta toimia koira-avusteisesti. Suosittelen kaikille, jotta toimintamme saadaan olemaan muutakin kuin puuhastelua. Itse olen tarkka, että koira-avusteisella toiminnallani on aina pedagoginen merkitys.
Erityisluokanopettajana koen saavani suuren avun tästä työmuodosta. Se on yksi työkalu muitten joukossa, mutta sen merkitys on osoittautunut erittäin suureksi! Koira-avusteiset tunneryhmät ovat suosittuja; oppilaat pyytelevät käytävillä niihin pääsyä ja kyselevät koiran vointia.
Luokkani on saanut paljon itseluottamusta onnistuessaan kouluttamaan ja käskyttämään isoa, mustaa koiraa. Keskittyminen on ollut koira-avusteisesti helpompaa ja surun pyrkiessä rintaan, on koiran lohtu ollut suurempi kuin kenenkään muun. Olemme käyneet luokkani kanssa myös vetämässä koulumme muille luokille koira-avusteisia oppitunteja. Kävimmepä naapurikoulussakin heittämässä keikkaa! Seuraava projektimme on laatia Lahden MM-kisoihin muutaman sekunnin pätkä, jossa koira-avusteisuus on mukana. Kaikkeen sitä opettaja voi joutua! Mahtavaa! Kiitos Topini mun!